Pari viikkoa sitten järjestettiin kenneleiden Salokannel ja Entre Nous yhteiset kasvattajapäivät. Oli aivan älyttömän kiva viikonloppu! Syötiin, treenattiin koiria, saunottiin ja uitiin. Flamma oli aivan haltioissaan kun pääsi pitkästä aikaa treenaamaan palveluskoiralajeja. Oli hirmu pätevä haussa ja viestillä, niin kuin aina.

Tajusin tuolla ollessani, että olen nyt ollut kaikkien tällä hetkellä Suomessa pyrtsejä kasvattavien, yli 3 pentuetta tehneiden kasvattajien kasvattajapäivillä. Olen todella kiitollinen, että minut on otettu niin avosylin jokaiseen mukaan. Toivottavasti pääsen vielä joskus mukaan uudempienkin kasvattajien menoon.

On ollut todella mukava nähdä eri kasvattajilla erilaisia pyrtsejä ja seurata erilaisia pentueita. Se on selkiyttänyt kovasti kuvaa siitä, minkälaisen koiran itse haluaa ja mitä pennussa kannattaa katsoa. Lähtökohtaisesti meno kaikkien kasvattajien luona on samanlaista. Hengaillaan, treenaillaan ja pyrtsit on pyrtsejä. Kaikki kasvattajat pyrkivät tekemään hyvää työtä rodun eteen ja loppujen lopuksi koiratkin eri kasvattajilla on kovin samanlaisia.

Pyrtsigalleria on kokenut vähän uudistusta ja siirtynyt osoitteeseen pyrshep.pictures.fi. Käykää kurkkaamassa!

Pentuterapiaakin koettiin kasvattajapäivillä. Allaoleva isohko fawnin värinen Kipinän puoliveli etsii vielä omaa kotia. Aivan ihanan luonteinen, mutkaton, sosiaalinen ja menevä poika! Siitä saisi joku itselleen aika murusen! Pentu on kennel Salokannelista.

Tätä se on: rakkautta, tunnetta, onnistumisia, epäonnistumisia, hellettä, hiekkaa ja hauskuutta.

Välillä voi myös mennä hieman sekaisin. Etenkin silloin, jos mamma tuo agilityn SM-kisoista tuliaisina tuliterän vetoleluhihnan.

Välillä kesä voi olla myös kuluttavaa. Sitä se on etenkin, jos kotiin hyökkää vihollisista pahin, eli kärpänen! Silloin on pakko suojautua esim. pyykkitelineen alle. 

Olipa hurjan siistiä käydä juoksemassa agilityn SM-kisoissa Kipinän kanssa. Lauantaina kisattiin pyrtsijoukkueessa ankkurina. Päästiin oikein joukkuefinaaliin juoksemaan kiitos taitavien joukkuetovereiden :) Olin suunnitellut ohjauksia, jotka auttaisi Kipinää vaikeissa kisaolosuhteissa. Kävi kuitenkin ilmi, että Kipinä tahtoo olla Oikea Agilitykoira ja sitä pitää ohjata kuin Oikeaa Agilitykoiraa eikä millään nössöohjauksilla. Hyl ja hyvä mieli tuloksena. Sunnuntaina yksilökisoissa Kipinä luuli tehneensä puhtaan radan, mutta minäpä olin siinä ollut valssissa sen verran myöhässä, että ohjasin koiran suoraan ohi yhdestä tuomarin suunnittelemasta hypystä.

Ensi vuodelle on jo suunnitelmat valmiina, silloin isketään entistä parempina! Tulosvarmuus on ehdottomasti sellainen asia, jota meidän pitää Kipinän kanssa kehittää. Teknisiä taitoja sillä on jo aika mukavasti. Mutta meilläpä on nyt oikein vuosisuunnitelma erilaisine jaksotuksineen!

Kuva: SporttiRakki

Melkein unohdin laittaa tämän tänne! Tässä vielä ihasteltavaksi rally-tokon mestariluokan kylttivideo!

Meillä on ollut kaikin puolin aika tapahtumarikas loppukevät. Toukokuun alussa pakkasin pyrrilauman autoon ja lähdettiin Ruotsinmaalle. Siellä suuntana oli Rasträffen, joka on jokavuotinen pyrtsitapahtuma, jossa on erikoisnäyttely sekä rotumestaruudet eri harrastuslajeissa. Näin ollen täysin täysijärkistä lähteä autolautalla Ruotsiin ja ajaa autolla 6 tuntia keskellä yötä päästäkseen epävirallisiin agility- ja rally-tokokisoihin? Vielä täysijärkisempää siitä tietysti tekee se, että Ruotsissa on ihan eri rally-tokoliikkeet kuin Suomessa. Mentiin kuitenkin, koska mä voin!

Oli ihan hirmu hauskaa nähdä ruotsalaisia koiria, tavata livenä tuttuja ihmisiä ja muutama Flamman ja Kipinän sukulainenkin sieltä löytyi. Kisoissakin pärjättiin, agilityssä Kipinä voitti hyppiksen, agiradalla keppivirhe, yhteissija 4. Flamma oli ainoa kisaaja meatariluokassa ja sai hyväksytyn tuloksen ruotsalaisilla liikkeillä, vaikka kerettiin treenata vaan kerran! 77 pistettä ja kaikkien luokkien yhteenlasketussa rotumestaruuskisassa toinen sija. On tuo kyllä aikamoinen mussukka, yrittää aina niin parhaansa.

Flamma ja Flamman veikka Kaos <3 Sukunäköä ja (loistavaa) luonnetta löytyi!

Matkasuunnittelu oli minun osalta vähän itselleni tyypillistä, ja viimeisenä yön ennen laivaan menoa olin ajatellut nukkuvani autossa tien päällä pari tuntia. Päästiin kuitenkin ekstempore-yökyläilemään Flamman veljen omistajan luo :D Onneksi, oli meinaan hieman kivampi mennä laivaan hyvin nukkuneena ja jopa suihkun kautta. Koirat käyttäytyi matkalla hirmu hienosti!

Nyt helteiden aikaan nuo karvakamut sai kesälookit. Aika söpöjä tuli!

Kalju K. Kojootti ja rikoskumppaninsa Kaljurotta.